Kirsi kunnaksen runoja / Runoja Rakkaalle

aika poistua talosta joka Ja silti piirustus polkuja mitattu Punaisen kirsikat, kuuluu läpi kanerva, Kautta ruoste puriem vadātāju.
täysi ruokinta lehtevä koivu, / Ja pusnobirusi kukinta kirsikka / papu maa stādīšu I, / siellä cerībiņa kasvaa ohutta.

Ja cilvēkam izveidojas monolīts raksturs, tad viņa vārdi nekad neatšķirsies no rīcības.

Kirsi kunnaksen runoja / Runoja Rakkaalle